Tässä tukimateriaalissa avataan esimerkinomaisesti biologian opetuksen tavoitteita ja pyritään tukemaan opettajia opetuksen suunnittelu- ja arviointityössä.

Poika tarkastelee hymyillen luurankoa. BIologian oppiminen on iloinen asia.
Kuva: Hannu PIirainen

  

Biologiassa on luontaisesti monipuolisia oppimistehtäviä, jotka voivat olla kirjallisia tai toiminnallisia sekä yksin tai yhdessä havainnoiden ja tutkien suoritettavia. Monet toiminnalliset oppimistehtävät sopivat loistavasti tuntityöskentelyyn ja formatiiviseen arviointiin, useat hyvällä suunnittelulla myös summatiivisen arvioinnin näytöiksi (laborointiraportit, tutkielmat, esitelmät, projektit jne.). 

Seuraavassa on esimerkinomaisesti nostettu oppimistehtäviä ja niihin liittyviä opetuksen tavoitteita. Parhaimmillaan ja hyvin suunnitellusti kyseiset oppimistehtävät toimivat myös summatiivisen arvioinnin näyttöinä. Asenne- ja arvotavoitteet on mainittu suluissa, koska ne eivät ole summatiivisen arvioinnin kohteena. 

Oppimistehtävä

Esimerkkejä opetuksen tavoitteista, joihin oppimistehtävä voi liittyä

Eliökokoelma, jossa biotoopit ja sopeumat pääosassa

T1, T3, T6, T7, T8, T9, T10

Eliökokoelma

T1, T8, T9

Maastotyöskentely, esimerkiksi ekosysteemin kartoitustehtävä (suunnittelu, toteutus, raportointi)

T1, T6, T7, T8, T10, T11

Maastotyöskentely, ympäristövaikutusten arviointi (suunnittelu, toteutus, raportointi)

 

T1, T6, T7, T8, T10, T11

Ekosysteemin tutkiminen ekosysteemipalvelujen ja kestävän käytön näkökulmasta

T1, T3, T6, T7, T8, T10, T11

Tekstianalyysit, esseet ja väittelyt biologisesta aiheesta/ilmiöstä

T6, T7, T11

Biologinen tutkimus, kuten kasvien kasvatus

T2, T3, T7, T8, T9, T10

Videon tekeminen tai artikkelin kirjoittaminen: “Biologiaa arjessa”/ ”Biologia yhteiskunnallisten päätösten tukena”

T7, T8, T11, (T12, T13, T14)

Oma “ekoteko”; jonkin oman ekoteon toteuttaminen ja sen vaikutuksien pohtiminen (esim. koulumatkasta osa kävellen eikä koko matkaa autolla/bussilla)

T7, T8, T10, T11, (T12, T13, T14)

Yksi laajempi projekti

T7, T8, T9, T10, lisäksi oppiaineen tavoitteita projektityön sisällön mukaan

Oppilaan laatima raportti laboroinnista, näyttökoe, opettajan demonstroinnin perusteella tehty raportti kokeellisesta työstä (eli kokeen toteutus, havainnot, päätelmät)

T7, T8, T10, lisäksi oppiaineen tavoitteita laboroinnin sisällön mukaan
Takaisin ylös

Kommentteja, huomioita:

Oppilaan osaamisen vaatimustaso kasvaa yksinkertaisen ravintoketjun rakentamisesta aina ekosysteemin rakenteen ja toiminnan ymmärtämiseen. Oppilas voi syventää tietojaan ekosysteemin perusrakenteesta ja toiminnasta esimerkiksi rakentamalla oman ekosysteemin, tunnistamalla ja sijoittamalla siihen lajeja sekä pohtimalla lajien välisiä suhteita, ravintoketjuja sekä energian ja aineiden (kierto)kulkua. Oppilaan osaamisen syventyessä siirrytään toteavista, ulkomuistiin perustuvista vastauksista kuvaileviin ja tarkempiin selityksiin ekosysteemin rakenteesta ja toiminnasta. 

Keskeistä on ymmärtää ekosysteemin toimintaa ja oppia vertailemaan erilaisia ekosysteemejä. Ravintoketjussa voi olla muukin ekosysteemi kuin metsä, esimerkiksi järvi, Itämeri, suo tai tunturi. 

Lajien tunnistaminen syvenee muutamien lajien tunnistamisesta erilaisten ekosysteemien eri eliöryhmiin kuuluvien lajien monipuoliseen tunnistamiseen.

Vinkki: Ekosysteemin voi rakentaa akvaarioon tai purkkiin. Ekosysteemi voidaan laatia myös paperiselle posterille tai digitaaliseen muotoon mind map -sovelluksen avulla.  

Tavoitekriteerit arvosanoittain

Arvosana 5: Oppilas osaa luokitella metsäekosysteemin osia elollisiin ja elottomiin. Oppilas rakentaa yksinkertaisen ravintoketjun esimerkkilajeista. Oppilas tunnistaa ja nimeää joitakin lajeja.

Arvosana 7: Oppilas osaa luokitella ja nimetä metsäekosysteemin osia ja kertoa niiden toiminnasta. Oppilas tunnistaa ja nimeää erilaisia ekosysteemejä. Oppilas tunnistaa ja nimeää lajeja.

Arvosana 8: Oppilas osaa kuvailla ja kertoa metsäekosysteemin perusrakenteen ja toiminnan. Oppilas tunnistaa, nimeää ja vertailee erilaisia ekosysteemejä. Oppilas tunnistaa ja nimeää lajeja eri ekosysteemeistä.

Arvosana 9: Oppilas osaa selittää ja perustella metsäekosysteemin perusrakenteen ja toiminnan. Oppilas vertailee eri ekosysteemejä ja selittää niiden syntyyn vaikuttavia tekijöitä. Oppilas tunnistaa ja nimeää monipuolisesti lajeja eri ekosysteemeistä.

Takaisin ylös

Kommentteja, huomioita:

Keskeistä on ymmärtää solun tärkeys. Oppilas pystyy erottamaan toisistaan kasvi- ja eläinsolun sekä nimeämään solun perusrakenteita. Osaamisen karttuessa oppilas nimeää solun perusrakenteet, osaa selittää keskeisimmät elintoiminnot ja ymmärtää niiden merkityksen osana toimivia elimistöjä. 

Eliökuntien yhteisiä rakenteita ovat esimerkiksi:

  • Solutasolla: solukalvo, tuma ja solulima
  • Yksilötasolla monisoluisessa eliössä:
    • Kasvi: juuret (paitsi sammalkasveilla) varsi, lehdet, kukinto
    • Eläin: tukirakenne, kuljetuselimistö, hengityselimistö, hermosto
    • Sieni: sienirihmasto, itiöemä

Opetuksessa eliöt on perinteisesti jaettu kuuteen kuntaan tai kolmeen domeeniin (virukset luokittelun ulkopuolella). Eliökuntien määrittely tarkentuu molekyylibiologisten tutkimusmenetelmien kehittymisen myötä, mikä vaikuttanee domeenien määriin sekä pääryhmien nimiin. Yksiselitteistä vastausta käytettävästä luokittelusta ei ole olemassa, sillä eliökunnan taksonomia perustuu sopimuksiin ja tutkijoiden näkemyksiin. Eliökuntaa voidaan luokitella usealla eri tavalla riippuen käyttötarkoituksesta. 

Opetuksen tavoitteessa todetaan, että oppilas oppii luokittelemaan eliöitä eri eliökuntiin. Keskeistä on ymmärtää luokittelun periaatteita ja merkitystä. Opettaja voi opetuksessaan tuoda esille tutkimusmenetelmien kehittymisen vaikutukset luokitteluun ja avata näin myös tieteen tekemisen maailmaa, mikä on jatkuvasti muuttuvaa ja tarkentuvaa.

Kahden eliöryhmän vertailussa voidaan edetä yksikertaisten tukikysymysten tai väittämien kautta esseemuotoisiin tehtäviin, joissa oppilas kykenee esittelemään luokittelun periaatteita ja elintoimintoja omin sanoin.

Arvosana 5: Oppilas osaa nimetä eliökunnat sekä eri eliöryhmille yhteisiä perusrakenteita ja toimintoja.

Arvosana 7: Oppilas osaa nimetä eliökunnat. Oppilas nimeää ja vertailee eliöiden perusrakenteita ja kuvailee elintoimintoja.

Arvosana 8: Oppilas osaa nimetä eliökunnat ja kuvailla eliökunnan luokittelun periaatteita esimerkkilajien avulla. Oppilas nimeää ja vertailee eliöiden perusrakenteita sekä kertoo eliöiden elintoiminnoista ja niiden tehtävistä.  

Arvosana 9: Oppilas osaa nimetä eliökunnat ja perustella eliökunnan luokittelun periaatteita. Oppilas tunnistaa, luokittelee ja vertailee keskeisimpiä eliöryhmiä. Oppilas nimeää ja vertailee eliöiden rakenteita sekä selittää eliöiden elintoimintoja ja niiden tehtäviä.

 Lisämateriaalia

Takaisin ylös

Kommentteja, huomioita:

Tämän tavoitteen arvioinnissa voidaan kiinnittää huomiota erilaisiin elinympäristöihin sekä eliöiden sopeutumiseen ja toisaalta monimuotoisuuden ymmärtämiseen. Keskeistä on tarkastella, millaisia sopeumia on erilaisissa elinympäristöissä. Evolutiivista ymmärrystä ei tässä tavoitteessa tarkastella.

Ymmärryksen syventämisessä voidaan tarkastella myös samankaltaisuuksia eli oppilas voi havaita samoja rakenteellisia piirteitä samassa elinympäristössä elävissä eliöissä (esimerkiksi kuivakkokasvit). Parhaimmillaan oppilas osaa perustella, miksi jokin rakenne on tyypillinen juuri kyseisessä ympäristössä. 

Vinkki: Perinteisen kokeen lisäksi oppilas voi osoittaa osaamistaan esimerkiksi preparoimalla kasveja, eläimiä tai sieniä ja havainnollistamalla erilaisia rakenteita esimerkiksi työselosteeseen tai raporttiin. Oppilas voi osoittaa osaamistaan myös maastotyöskentelyllä, josta voidaan laatia raportteja kirjalliseen muotoon, kuvata videoita tai selostaa havaittua (podcast).

Arvosana 5: Oppilas osaa tunnistaa erilaisissa elinympäristöissä elävien eliöiden ominaisuuksia. Oppilas antaa joitakin esimerkkejä erilaisissa elinympäristöissä elävistä eliöistä.

Arvosana 7: Oppilas osaa kuvailla, miten lajit sopeutuvat eri elinympäristöihin. Oppilas kertoo, mitä monimuotoisuus tarkoittaa.

Arvosana 8: Oppilas osaa kertoa ja antaa esimerkkejä lajien esiintymisestä ja lajien sopeutumisesta eri elinympäristöihin. Oppilas kertoo esimerkkejä elinympäristöjen merkityksestä luonnon monimuotoisuudelle. Oppilas kertoo, miksi monimuotoisuus on tärkeää. 

Arvosana 9: Oppilas osaa selittää eliöiden sopeutumista eri elinympäristöihin ja kertoo sopeutumiseen liittyviä syy-seuraussuhteita. Oppilas perustelee elinympäristöjen merkityksen luonnon monimuotoisuudelle. Oppilas perustelee, miksi monimuotoisuus on tärkeää.

Takaisin ylös

Kommentteja, huomioita:

Tämän tavoitteen voi halutessaan jaotella

  • perimän ja ympäristön vaikutukseen yksilönkehityksessä
  • bioteknologiaan
  • elämän ja monimuotoisuuden kehittymiseen evoluution tuloksena. 

Tarkasteltavien ilmiöiden kokoluokka ja aikajänne vaihtelevat suuresti tässä tavoitteessa: yhdestä solusta eliökuntaan, hedelmöityksen hetkestä elämän kehityshistoriaan.

Alemmissa arvosanoissa oppilaan ei tarvitse välttämättä käyttää ympäristö-käsitettä kertoakseen, että yksilön ominaisuuksiin vaikuttavat sekä perimä että ympäristö. Oppilas voi avata osaamistaan myös yksinkertaisten esimerkkien avulla.

Vinkki: Evoluutiota voidaan havainnollistaa luokan seinälle villalangasta tai vastaavasta tehdyllä evuluutioaikajanalla, jossa 1 metri villalankaa vastaa miljardia vuotta. Aikajanalle voidaan kiinnittää keskeisiä tapahtumia ja/tai eliöryhmiä riippuen aiheen käsittelyn tasosta ja näkökulmasta.

Arvosana 5: Oppilas osaa kertoa, että yksilön ominaisuuksiin vaikuttavat sekä perimä että ympäristö. Oppilas kertoo, että eliöt ovat kehittyneet evoluution tuloksena.

Arvosana 7: Oppilas osaa antaa esimerkkejä perimän ja ympäristön vaikutuksista yksilön ominaisuuksiin. Oppilas tietää, mitä bioteknologia tarkoittaa. Oppilas kuvailee, miten elämä ja monimuotoisuus ovat kehittyneet evoluution kautta.

Arvosana 8: Oppilas osaa antaa esimerkkejä perimän ja ympäristön vaikutuksista yksilön ominaisuuksiin. Oppilas antaa käytännön esimerkkejä, mihin bioteknologiaa hyödynnetään. Oppilas kuvailee, miten elämä ja monimuotoisuus ovat kehittyneet evoluution kautta. Oppilas selittää perinnöllisyyden ja evoluution yhteyden.

Arvosana 9: Oppilas osaa selittää perimän ja ympäristön yhteisvaikutuksen yksilön ominaisuuksien muodostumisessa ja soveltaa osaamistaan käytännön esimerkkeihin. Oppilas kertoo esimerkkejä siitä, mihin bioteknologiaa hyödynnetään, sekä bioteknologian mahdollisuuksista ja haasteista. Oppilas kuvailee, miten elämä ja monimuotoisuus ovat kehittyneet evoluution kautta, ja antaa esimerkkejä evoluutiosta jatkuvana prosessina. Oppilas selittää perinnöllisyyden ja evoluution yhteyden esimerkkien avulla.

Takaisin ylös

Kommentteja, huomioita:

Yksilönkehityksen ja kasvun vaiheissa painotetaan yksilön kehitystä hedelmöityksestä alkion kehitykseen. Keskeistä on ymmärtää taustalla olevia biologisia tekijöitä ja ymmärtää kasvun vaiheet: kantasolut, solujen jakautuminen ja solujen erilaistuminen.

Oppilaan osaaminen kehittyy joidenkin elimien ja muutamien elimistöjen nimeämisestä sekä tehtävien kuvailusta aina elimistöjen toiminnallisen kokonaisuuden selittämiseen. 

Vinkki: Elimistön perustoimintoja voidaan havainnollistaa kuvatehtävien avulla (nimeäminen ja elimen tehtävän selittäminen) tai piirtämällä vuokaavio esimerkiksi verensokerin tai hengityksen säätelystä.

Arvosana 5: Oppilas osaa nimetä ihmisen keskeisimpiä elimiä ja elimistöjä. Oppilas kuvailee keskeisimpien elimistöjen tehtäviä.

Arvosana 7: Oppilas osaa nimetä ihmisen keskeisimpiä elimiä ja elimistöjä. Oppilas kuvailee keskeisiä elintoimintoja. Oppilas kuvailee ihmisen kasvun ja kehittymisen keskeisiä vaiheita.

Arvosana 8: Oppilas osaa nimetä ihmisen elimiä ja elimistöjä. Oppilas kuvailee keskeisiä elintoimintoja ja säätelyjärjestelmiä. Oppilas kertoo ihmisen kasvun ja kehittymisen keskeisiä vaiheita.

Arvosana 9: Oppilas osaa nimetä ja kuvailla ihmisen elimiä ja elimistöjä. Oppilas kuvailee keskeisiä elintoimintoja ja säätelyjärjestelmiä ja selittää, kuinka ne muodostavat toiminnallisia kokonaisuuksia. Oppilas selittää perustellen ihmisen kasvun ja kehittymisen keskeisiä vaiheita.

Takaisin ylös

Kommentteja, huomioita:

Usein kestävä kehitys ymmärretään ekologisena kestävyytenä. Tärkeää on, että oppilas ymmärtää kestävään kehitykseen liittyvän erilaisia osa-alueita (ekologinen, taloudellinen, kulttuurinen ja sosiaalinen) sekä ymmärtää näiden ristiinkytkennät. 

Pohdittaessa ihmisen toiminnan vaikutuksia ympäristöön opetuksessa voidaan lähteä liikkeelle antamalla esimerkkejä omasta lähiympäristöstä, kuten vapaa-ajan kalastuksesta, metsästyksestä, maataloudesta, metsätaloudesta, rakentamisesta tai liikennejärjestelmistä, ja mahdollisuuksien mukaan laajentaa käsiteltävää aihetta lähiympäristöstä korkeammille aluetasoille sekä kansalliselle ja globaalille tasolle.

Arvosana 5: Oppilas osaa antaa esimerkkejä ihmisen toiminnan vaikutuksista ympäristöön. Oppilas luettelee kestävän kehityksen osa-alueet.

Arvosana 7: Oppilas osaa kuvailla ja antaa esimerkkejä ihmisen toiminnan vaikutuksista ympäristöön. Oppilas kuvailee kestävän kehityksen osa-alueet ja antaa joitakin esimerkkejä kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi biologian näkökulmasta. Oppilas antaa esimerkkejä biotaloudesta ja ekosysteemipalveluista.

Arvosana 8: Oppilas osaa kertoa ja antaa esimerkkejä ihmisen toiminnan vaikutuksista ympäristöön. Oppilas kuvailee kestävän kehityksen osa-alueet ja antaa esimerkkejä kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi biologian näkökulmasta. Oppilas kertoo biotaloudesta ja ekosysteemipalveluista.

Arvosana 9: Oppilas osaa perustella, miten ihmisen toiminta vaikuttaa ympäristöön, ja tarkastelee muutosten seurauksia. Oppilas selittää syy-seuraussuhteita kestävän tulevaisuuden rakentamisessa ja perustelee näkemyksensä biologisen tiedon pohjalta. Oppilas arvioi biotalouden ja ekosysteemipalveluiden merkitystä kestävän tulevaisuuden näkökulmasta.

Lisämateriaalia

Takaisin ylös

Kommentteja, huomioita:

Biologisten syy-seuraussuhteiden opiskelu liittyy kaikkiin opetussuunnitelman sisältöalueisiin ja linkittyy myös kaikkiin muihin oppiaineen tavoitteisiin. Syy-seuraussuhteiden oppiminen on keskeinen osa asioiden ymmärtämistä ja myös korkeampien ajattelun taitojen, kuten analysointitaitojen, kehittymistä. Oppilaan taidot kehittyvät yksittäisten biologisten käsitteiden välisten syy-seuraussuhteiden ymmärtämisestä eri biologian osa-alueisiin liittyvien käsitteiden yhteyksien hahmottamiseen. 

Syy-seuraussuhteiden oppimista tukee keskusteleva opetustapa, jossa oppilaat opettajan ohjaamina pohtivat biologisten ilmiöiden tai tapahtumien syitä ja seurauksia. Kysymysten avulla opettaja voi ohjata oppilasta hahmottamaan biologisten käsitteiden ja ilmiöiden välisiä yhteyksiä. Myös oppilaan itsensä esittämät kysymykset tukevat oppilaan ajattelun kehittymistä ja ilmentävät oppilaan osaamisen tasoa. 

Vinkki: syy-seuraussuhteiden pohdinnan yhteenvedon voi toteuttaa esimerkiksi käsitekartan muodossa. 

Arvosana 5: Oppilas osaa käyttää joitakin biologian peruskäsitteitä ja liittää niitä annettuihin biologian ilmiöihin. Oppilas kertoo oppimastaan biologisesta ilmiöstä yksinkertaisesti omin sanoin.

Arvosana 7: Oppilas osaa käyttää biologisia peruskäsitteitä. Oppilas esittää oppimansa biologisen ilmiön omin sanoin ja valitsee sopivan tavan tiedon esittämiseen. Oppilas asettaa yksinkertaisia kysymyksiä luonnosta ja luonnonilmiöistä.

Arvosana 8: Oppilas osaa käyttää biologisia käsitteitä tarkoituksenmukaisesti. Oppilas esittää oppimansa asian omin sanoin biologialle ominaisella tavalla sekä valitsee sopivan tavan tiedon esittämiseen. Oppilas esittää joitakin mielekkäitä kysymyksiä luonnosta ja luonnonilmiöistä sekä kertoo luonnontieteellisiä syy-seuraussuhteita.

Arvosana 9: Oppilas osaa käyttää biologisia käsitteitä tarkoituksenmukaisesti. Oppilas esittää oppimansa asian omin sanoin jäsennellysti biologialle ominaisella tavalla sekä valitsee sopivan tavan tiedon esittämiseen. Oppilas esittää mielekkäitä kysymyksiä luonnosta ja luonnonilmiöistä sekä selittää ja perustelee luonnontieteellisiä syy-seuraussuhteita.

Takaisin ylös

Kommentteja, huomioita:

Biologisia tutkimusvälineitä ovat esimerkiksi mikroskoopit, haavit, lapiot, erilaiset kokoelmat, mallit ja kemikaalit (lisätietoa tilaoppaasta, jonka linkin löydät lisämateriaaleista). Monet biologiassa käytetyt tutkimusvälineet ovat kuitenkin “kotibiologiaa” eli tyhjiä ja pestyjä juomapulloja sekä viilipurkkeja, multaa, siemeniä, saippuaa, hiivaa ja sokeria. Yhteistyötä hankinnoissa ja välineistössä voidaan tehdä kemian ja fysiikan oppiaineiden kanssa (esim. tarvittavat kemikaalit, anturit, laboratorioiden lasitavara, vaa’at jne.).

Maastotyöskentelyä on esimerkiksi ympäristön ja ekosysteemien havainnointi, eliökokoelman kerääminen sekä eliölajien tunnistaminen maastossa.

Biologisen tutkimusvälineistön käytössä – sekä luokkatilassa että maastossa – tärkeää on kiinnittää huomiota turvallisiin työskentelytapoihin. Oppilaat harjaantuvat vähitellen tutkimusvälineiden käytössä, joka parhaimmillaan on huolellista, tavoitteellista ja tarkoituksenmukaista. 

Biologisia tietolähteitä ovat esimerkiksi lajintunnistusoppaat, tilastot, diagrammit, kuvat, kirjallisuus ja videot. Tavoitteena on monipuolinen biologisten tietolähteiden kriittinen hyödyntäminen.

Arvosana 5: Oppilas osallistuu opetukseen laboratoriossa ja maastossa. Oppilas käyttää joitakin biologian tutkimusvälineitä ohjattuna. Oppilas hakee biologista tietoa erilaisista tietolähteistä ohjatusti.

Arvosana 7: Oppilas osaa työskennellä turvallisesti laboratoriossa ja maastossa ohjatusti. Oppilas käyttää biologian tutkimusvälineistöä ohjeen mukaan. Oppilas hakee biologista tietoa muutamasta erilaisesta tietolähteestä.

Arvosana 8: Oppilas osaa työskennellä turvallisesti laboratoriossa ja maastossa. Oppilas käyttää tarkoituksenmukaisesti biologian tutkimusvälineistöä. Oppilas hakee biologista tietoa erilaisista tietolähteistä sekä valitsee joitakin luotettavia tietolähteitä. 

Arvosana 9: Oppilas osaa työskennellä itsenäisesti ja tavoitteellisesti laboratoriossa ja maastossa. Oppilas käyttää biologian tutkimusvälineistöä ja arvioi eri biologian tutkimusvälineistön soveltuvuutta työskentelyyn. Oppilas hakee biologista tietoa erilaisista tietolähteistä sekä arvioi tietolähteiden luotettavuutta ja soveltuvuutta.

 Lisämateriaalia

Takaisin ylös

Kommentteja, huomioita:

Eliökokoelman laatimisen voi toteuttaa monin tavoin (perinteinen kasvikokoelma, digitaalinen eliökokoelma) yksin, pareittain tai ryhmissä työskennellen. Eliökokoelmaan voi (esim. oppilasryhmien yhteistyönä) sisällyttää erilaisia ekosysteemejä ja biotooppeja, jolloin lajien tunnistuksen lisäksi huomioidaan elinympäristön vaikutus lajikoostumukseen ja sopeumiin. Tällöin eliökokoelman laatiminen tukee useampien biologian tavoitteiden toteutumista opetuksessa ja arvioinnissa.

Vinkki: Lisämateriaaleista löydät apuvälineitä eliöiden tunnistamiseen ja eliökokoelman laatimiseen.

Kasvien kasvatuksessa keskeistä on havainnoida jotakin biologista ilmiötä. Havainnoitava ja tutkittava biologinen ilmiö voi olla esimerkiksi valon aallonpituuden, ravinteiden tai maaperän merkitys kasvien kasvulle.  Kasvien kasvattaminen voidaan toteuttaa yksin, pareittain, pienissä ryhmissä tai opettajan demonstroimana. 

Kasveja voidaan kasvattaa siemenestä (esim. herne, yrtit, rairuoho, kaura ja maissi) tai pistokkaista (kuten värinokkonen ja rönsylilja). Myös luonnosta voi siirtää kasveja, kuten rönsyleinikkejä, luokkaan kasvamaan.  

Kasvien ohella/sijaan sienten kasvattamisella voidaan tutkia biologisia ilmiöitä. Sienten kasvattamisessa on huomioitavaa käyttää itiöttömiä sisäviljelyyn tarkoitettuja kantoja (esimerkiksi HelSienen itiötön osterivinokas soveltuu kouluissa käytettäväksi).

Kasvien (ja sienten) kasvatuksessa ja kasvatettavien lajien valinnassa on huomioitava opetuksen pituus ja ajankohta: Kasvatetaanko sisätiloissa vai ulkona? Onko biologiaa yhden jakson aikana vai läpi koko vuoden, jolloin projekti voi olla pitkäkestoinen?
 
Vinkki: Vesiviljelyn avulla voidaan tutkia kasvupaikkatekijöitä, kuten valon tai ravinteiden merkitystä. Tutkittaessa valon määrän merkitystä kasvien kasvulle voidaan kokeen päätteeksi mikroskopoida tutkittujen kasvien soluja. Mikroskoopilla voidaan vertailla viherhiukkasten määrän vaihtelua vähäisellä valolla kasvaneiden ja kasvivalon alla kasvaneiden kasvien soluista tai tarkastella lehden ilmarakotiheyttä. 

Piirroshavaintokuva kasvien kasvupaikkatekijöiden vaikutuksen tutkimisesta vesiviljelyn avulla,
Kuva: Anna Aaltonen, Chemix.org
Kasvupaikkatekijöiden vaikutuksia voi tutkia vaikka vesiviljelyn avulla.

Arvosana 5: Oppilas osaa koostaa ohjatusti pienen eliökokoelman. Oppilas osallistuu kasvien kasvatukseen.

Arvosana 7: Oppilas osaa koostaa ohjeiden mukaisesti pienimuotoisen perinteisen tai digitaalisen kasvikokoelman tai muun digitaalisen eliökokoelman. Oppilas toteuttaa ohjatusti kasvatuskokeen ja kertoo kasvatuskokeen tulokset.

Arvosana 8: Oppilas osaa koostaa ohjeiden mukaisesti perinteisen tai digitaalisen kasvikokoelman tai muun digitaalisen eliökokoelman. Oppilas toteuttaa kasvatuskokeen ja tekee siitä päätelmiä tarkasteltavaan biologiseen ilmiöön liittyen.

Arvosana 9: Oppilas osaa koostaa ohjeiden mukaisesti laajahkon ja huolellisesti toteutetun perinteisen tai digitaalisen kasvikokoelman tai muun digitaalisen eliökokoelman. Oppilas suunnittelee ja toteuttaa kasvatuskokeen, arvioi kokeen tulosten luotettavuutta sekä selittää, miten kasvatuskoe liittyy tarkasteltavaan biologiseen ilmiöön.

 Lisämateriaalia

Takaisin ylös

Kommentteja, huomioita:

Parhaimmillaan biologiset tutkimukset ovat yksinkertaisia ja havainnollistavia oppilastöitä, joiden suorittaminen ei vaadi juurikaan etukäteisvalmisteluja. Biologia on kokeellinen tiede. Keskeistä olisikin kannustaa oppilaita kokeilemaan, havainnoimaan, ihmettelemään ja tutkimaan vaikka pienesti, mutta useammin. Tärkeää on ymmärtää luonnontieteellisen (biologisen) tutkimuksen periaatteita ja se, kuinka luovaa tutkiva työskentely on. Biologisia tutkimuksia voi tehdä yksin, pareittain, pienissä ryhmissä tai opettajan demonstroimana. Hyvä on muistaa myös erilaiset virtuaaliset laboroinnit.

Vinkki: Biologisia tutkimuksia ovat esimerkiksi kalojen preparointi ja ihmisen biologian kurssin sydämen sykkeeseen (pulssimittaus), refleksien toimintaan tai hengitystiheyteen liittyvät pienet tutkimukset. Hyviä konkreettisia tutkimuskohteita ovat myös matokomposti tai herkkutatin hajoamiskoe – vain mielikuvitus on rajana. 

Arvosana 5: Oppilas osallistuu biologisen tutkimuksen tekoon ja kertoo, mitä tutkimuksessa on tehty.

Arvosana 7: Oppilas osaa havainnoida laboratoriossa ja maastossa. Oppilas tekee pienimuotoisen biologisen tutkimuksen.

Arvosana 8: Oppilas osaa havainnoida ja tallentaa keräämiään tietoja laboratoriossa ja maastossa. Oppilas suunnittelee ja tekee pienimuotoisen biologisen tutkimuksen ja raportoi sen tuloksia.

Arvosana 9: Oppilas osaa havainnoida ja tallentaa keräämiään tietoja laboratoriossa ja maastossa. Oppilas suunnittelee ja toteuttaa oman tutkimuksen itsenäisesti ja raportoi sen tulokset selkeästi.

Lisämateriaalia

Takaisin ylös

Kommentteja, huomioita:

Opiskelumotivaation herättämisen kannalta on tärkeää, että oppilas hahmottaa, mikä merkitys opiskeltavilla tiedoilla ja taidoilla on itselle, ympäristölle ja yhteiskunnalle. Esimerkiksi kasvien biologiaa opiskeltaessa voidaan miettiä, mikä merkitys kasveilla on osana ekosysteemejä ja mihin tarkoituksiin ihminen hyödyntää kasveja. Nämä molemmat näkökulmat, eliöt osana ekosysteemejä ja eliöt luonnonvaroina, ovat tärkeitä kokonaisvaltaisen hahmottamisen kannalta. Biologisten tietojen ja taitojen merkitys nousee esiin myös oppilaiden itsensä esiintuomana mm. oman terveyden tai yhteiskunnallisessa keskustelussa ajankohtaisina olevien asioiden kautta. 

Arvosana 5: Oppilas osaa kertoa esimerkkejä siitä, miten omat valinnat vaikuttavat terveyteen ja ympäristöön.

Arvosana 7: Oppilas osaa kertoa biologisen tiedon pohjalta esimerkkejä siitä, miten omat valinnat vaikuttavat terveyteen ja ympäristöön.

Arvosana 8: Oppilas osaa kertoa ja antaa esimerkkejä, miten biologisia tietoja ja taitoja voi soveltaa omassa elämässä ja yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Arvosana 9: Oppilas osaa pohtia ja perustella, miten biologisia tietoja voi soveltaa omassa elämässään sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa.

Takaisin ylös